Hetken päästä kasvoja pestessäni mieleeni tuli kuitenkin Henry Millerin Kravun kääntöpiiri -romaanin kohta, jossa muistutetaan Emersonin mietelauseesta: "Elämä muodostuu siitä, mitä ihminen ajattelee päivän mittaan." Millerin romaanin päähenkilö toteaa keskittyneensä yhteen asiaan tuotakin enemmän: "Minä en ainoastaan ajattele ruokaa koko päivää, minä näen siitä unta yöllä." Ammentaessani kasvoilleni lämmintä vettä ja hieroessani poskilleni puhdistusemulsiota mietin, että toisaalta nautin kovasti myös esimerkiksi vedestä ja iltapesusta, joten miksi en kirjoittaisi myös muista aisteista kuin mausta. Jotta blogin pito ei ainakaan nykyistä enempää enää suuntaisi ajatuksiani ruokaan ja supistaisi elämääni herkutteluksi, päätin laajentaa aiheekseni kaikenlaiset aistimukset. Ystävien kanssa tulee usein keskusteltua jostain abstraktimmista asioista, mutta nyt saan aateristiriitojen, moraalisten pohdintojen ja yhteiskunnan ongelmien sijaan keskittyä siihen, mihin itsekseni kuitenkin keskityn: tuoksuihin, tuntoaistimuksiin, makuihin, ääniin, visuaalisuuteen ja liike-elämyksiin. Olen usein ihaillut esimerkiksi rakkaan ystäväni Riinan maailmanparantaja-luonnetta - itse toivon kyllä toimivani myös yleiseksi hyväksi, mutta ennen kaikkea haluan aistia ja nauttia.
Aisteista on toki myös haittaa. Vaihtaisin mielelläni esimerkiksi tarkan hajuaistini vaikka hyvään suuntavaistoon - kuten kaikki lukuisia eksymisiäni todistaneet tietävät, oma paikan hahmottamiskykyni on surkea, ja vaikka toisaalta olen saanut paljon kehuja hajuaistini tarkasta erottelukyvystä, arjessa valitettavasti usein on enemmän hajuja kuin tuoksuja. Toisaalta makuaististahan suuri osa perustuu hajuaistiin, joten en ole varma, haluaisinko lieventää makunautintoja. Vaikka kenties silloin herkuttelun tarvekin vähenisi. Onkohan mitään tutkimusta siitä, ovatko erityisen tarkkamakuiset ihmiset alttiimpia syöpöttelyyn? Olisin valmis tukemaan tuollaista teoriaa - sen perusteellahan omaa herkkusuisuutta voisi pitää geenien määräämänä ja myös tavallaan positiivisena ominaisuutena!
Herkuttelunhimostani huolimatta olen ruuan suhteen suhteellisen nirso. Lapsena tosin olin huomattavasti pahempi. Esimerkiksi juuri mistään kastikkeista en pitänyt, peruna maistui ainoastaan uutena perunana ja ensimmäinen Hesburgerissa maistettu kerroshampurilaisateria jäi ensimmäisen haukkauksen jälkeen muiden syötäväksi. Nykyään jopa aurajuusto ja (ei-etikkaiset) oliivit ovat suorastaan suussasulavia pienissä erissä muun ruoan joukossa (etenkin aurajuusto pastan tai broilerin kanssa). Edelleen ehdottomalla inhokkilistalla on esimerkiksi etikka, ja sen seurauksena kaikki etikkaa sisältävä, kuten ketsuppi ja suurin osa salaatinkastikkeista. Englannissa ruokailu oli tämän johdosta välillä hankalaa, britit kun rakastavat vinegariansa ruuassa kuin ruuassa. Mausteista taas en voi sietää tilliä, persiljaa, fenkolia enkä kuminaa. Juustokuminaa sen sijaan rakastan, ja Ruohonjuuren luomujuustokuminaa on tullut ostettua purkki jos toinenkin.
Toinen rakas tuote on seesam. Kuorineen jauhetuista seesaminsiemenistä tehty tahini on ihanaa hummuksessa, jota tuohon välimerelliseen ruokalajiin juuri hurahdettuani söin pari viikkoa sekä lounaaksi että päivälliseksi, vaikka kikherneiden keittämisessä ja jauhamisessa meneekin aina ikuisuus. Kuorituista seesaminsiemenistä tehty tahna taas on taivaallista halvassa sekä itse kehittelemässäni kääretortun täytteessä: rahkaa, sokeria ja seesamtahnaa, ja toinen täytekerros mustikkahilloa. Seesaminsiemenet sellaisenaan maistuvat kivoilta leipomassani näkkärissä. Parasta kaikista on kuitenkin seesamöljy, etenkin sen tuoksu. Löysin seesamöljyn viime joulukuussa. Meillä oli Riinan luona Etnisen ruokapiirin thai-illallinen, jonka jälkeen jäin Riinalle yöksi. Minulla ei ollut mukanani kehäkukkaöljyä, jota yleensä käytän yövoiteena (myös vehnänalkioöljyssä on hyvä koostumus ja jännä tuoksu), ja kokeilin Riinan ehdotuksesta jääkaapista löytynyttä seesamöljyä. Se oli jo Riinan kokkailemassa thai-ruoassa tuoksunut todella hyvältä, ja suoraan kasvoille levitettynä tuoksu oli vielä taivaallisempi. Imppailin pulloa varmaan puoli tuntia (Riina lahjoittikin sen myöhemmin minulle :). Suosittelen kaikille kasvohierontaa seesamöljyllä illalla - saa nauttia ihanasta tuoksusta ennen nukahtamistaan, ja aamulla herää pehmein poskin. Kasvojen pesu pehmeän lämpimällä vedellä ja hieronta lumoavantuoksuisella öljyllä - arki on nautinnoilla kyllästetty.
Minä ja Elviira kreikkalaisessa ravintolassa Upssalassa helmikuussa 2006. Tuossa ravintolassa yhdistyi tunnelmallisuus, kotoisa sisustus ja pehmeä valaistus, ruokahalua kiihoittavat tuoksut sekä mieleenpainuvat makuelämykset.
